Parisuhteen haasteet ja kommunikaatio: Miten selvitä riidoista ja läheisyyden puutteesta

Istun tässä miettien, että mieheni testosteroni korvaushoidon aloituksesta on jo useampi vuosi. Nyt kun mieltäni painaa ajatukset aloittaa myös itse vaihdevuosioireisiin korvaushoito niin palaan ajatuksissani miehen korvaushoidon aloittamiseen. Mieleeni nousee jälleen mieheni sanat. Hän ilmoitti, että testosteronin käyttö lisäisi seksuaalista halukkuutta. Tiedäthän, että silloin pillua pitäisi saada useammin kuin kerran viikossa. Tuo keskustelu jätti ilmaan paljon puhuvan tauon, jolloin tunsin hänen vihjaavan, että jos en minä anna, hän hakee sitä muualta. Tuolloin en vielä ollut kuullut hänen mielipidettään siitä, että seksielämämme olisi huono ja tylsä. Myöhemmin tästä asiasta riideltiinkin usein. Nyt, kun emme ole juuri riidelleet, ihmettelen itsekseni, miksi asiasta ei voitu vain keskustella normaalisti. Miksi siitä piti huutaa, jotta sai oman äänensä kuuluviin?

Muistan yhä ne riidat, joissa mieheni meuhkasi, että on normaalia miesten käytöstä seurata sosiaalisessa mediassa nykyään pornotähtiä ja että minä olen epänormaali, kun pahoitan mieleni siitä, että hän tykkäilee muiden naisten alastonkuvia sosiaalisessa mediassa. Hän perusteli tätä sillä, että tuhannet miehet tekevät niin – ovatko he kaikki jotain pervoja? Kaivoin hänelle silloin aiheesta artikkeleita, joissa muut naiset kertoivat pahoittavansa mielensä samasta asiasta. Yritin saada häntä ymmärtämään, etten ole ainoa nainen, joka ajattelee näin, vaikka hän niin luuli. Nykyään, kun tilalle on tullut tuo "vaihdokas", hän ymmärtää minua paremmin eikä ainakaan tee sitä enää niin avoimesti. Tuolloin hän myös syytti minua huonosta seksistä, luullen, etten halunnut kuin sunnuntaiaamuisin pimeässä peiton alla lusikka-asennossa. Hän sanoi, etten ennättänyt muulloin, vaikka omasta mielestäni mahdollisuuksia ei juuri ollut, kun lapset vielä asuivat kotona.

Eniten minua kuitenkin satuttaa se syytös, että seksin vähyys ja huonous johtui täysin minusta. Sitä kuitenkin oli kerta viikkoon ja välillä useammin, vaikka aika harvakseltaan, paitsi kuukautisteni aikaan. Mieheni ei koskaan tehnyt aloitetta seksiin tai edes koskenut minuun viikolla. Jos halattiin tai pussailtiin, se oli täysin minun vastuullani. Menin hänen luokseen halaamaan tai pussaamaan, ja hän kyllä vastasi, mutta en tuntenut itseäni rakastetuksi tai halutuksi. Minulle ei sanottu kauniita sanoja, ei edes silloin, kun kävin kampaajalla. Pidin vuosia lyhyempää, helppohoitoista tukkaa, eikä mieheni kertaakaan vihjannut, että pitäisi pidemmästä mallista. Joskus kampaajakäynnin jälkeen hän saattoi todeta, että "onpas se vaalea", kun otin raitoja. Itse olen aina tykännyt vaaleasta tukasta, mutta tuosta kommentista ei tiennyt, oliko se hyvä vai huono. Tätä tilannetta jatkui yli vuosikymmenen. Jos en mennyt sunnuntaiaamuna takaisin sänkyyn, kun hän oli heräämässä, hän mökötti seuraavaan sunnuntaihin saakka. Minä kävin aamulla harrastamassa, kun mieheni vielä nukkui, ja kömmin hänen viereensä, kun hän heräili. Ruuhkavuosina tämä tapahtui vain sunnuntaiaamuisin. Koskaan minua ei pyydetty tulemaan tai annettu mitään merkkiä siitä, että toinen halusi minua. Näin vain tehtiin: pantiin, peseydyttiin ja jatkettiin elämää hiljaisuudessa.

Tätä jatkui tosiaan vuosia. Arki kului pitkälti töissä, harrastuksissa, lasten ja kotitöiden pyörityksessä. Mies makasi sohvalla kännykkää selaten, kun minä hipsin nukkumaan yläkertaan, jotta jaksoin aloittaa saman rumban aamulla uudestaan. Välillä ihmettelen, kun hän kerran kärsi samalla tavalla kuin minä, miksi hän ei tehnyt mitään asioiden eteen tai lähtenyt. Joskus riidoissa tätä tivatessani hän vastasi, että syynä olivat lapset. Hän halusi antaa lapsille ydinperheen, koska ei ollut sitä itse saanut. Ei sanaakaan parisuhteesta tai rakkaudesta minua kohtaan. Voi, kuinka nämä muistot satuttavat yhä.