Pohdintaa parisuhteen haasteista

Irtipäästämisen haaste on siinä, että jättää taakseen tuttua ja rakasta. Se tarkoittaa unelman tulevaisuudesta hylkäämistä ja tarinan, johon uskoi ja jota kohti kulki, jättämistä. Putoaminen tyhjään tilaan, jossa ei ole tuttua, ei tarinaa, eikä vielä unelmaakaan, voi pelottaa. Siellä ei ole vielä mitään. Tuttu helvetti koetaan usein paremmaksi kuin tuntematon taivas.

Tänään olen lukenut useita artikkeleita siitä, kannattaako erota. Laitoin Googleen kysymyksen: "Mistä tietää, kannattaako erota?" Haulla tuli vastaan monia artikkeleita, joista useat tuntuivat osuvilta. Tässä muutamia esimerkkejä:

1. Olette jo yrittäneet
   Parisuhdetta ei ole järkevää jatkaa, jos olette jo yrittäneet pitkään ja kokeilleet kaikki mahdolliset keinot, mukaan lukien ammattiauttajat.
   Mieheni sanoo usein juuri näin: on aika lopettaa yrittäminen. Kukaan ei voi ainakaan sanoa, ettemme olisi yrittäneet.

2. Jatkuva riitely
   Jatkuvat, samaa kehää kiertävät riidat voivat hiertää parisuhdetta. Jos ette yrityksistä huolimatta onnistu riitelemään rakentavasti, on molempien mielenrauhan vuoksi syytä harkita eroa.
   Tämä kuvaa meidän tilannettamme täydellisesti. Olemme molemmat väsyneitä, sillä emme opi riidoistamme mitään.

3. Olemme kasvaneet erilleen
   Joskus eron hetkellä puhutaan siitä, kuinka pariskunta on kasvanut erilleen. Tämä tarkoittaa, että ihmiset muuttuvat vuosien saatossa ja saattavat nähdä kumppaninsa eri tavalla kuin suhteen alussa. Ajatukset ja arvot eivät ehkä enää kohtaa, eikä yhteisiä unelmia ole.
   Tämä sopii todella hyvin meidän parisuhteeseemme.

4. Et enää puhu hänelle
   Jos et halua tai osaa puhua kumppanillesi, tarkastele omaa taustaasi. Onko vaikeneminen ollut kultaa omassa perheessäsi? Jos puhuminen on vaikeaa kumppanillesi, älä syyllistä häntä, vaan yritä auttaa häntä tunnistamaan tunteensa. Vetäytyjän sisällä voi olla paljon tunteita ja ajatuksia, mutta hän ei ehkä osaa nimetä niitä. Kumppani voi kuitenkin tulkita puhumattomuuden välinpitämättömyydeksi. Erittäin rationaalinen ihminen hakeutuu usein suhteeseen tunteellisen ihmisen kanssa, mutta avoin tunneilmaisu voi pelottaa järkityyppiä. Tämä voi saada tunteellisen janoamaan jakamista entistä enemmän, ja toisen vetäytyminen voi turhauttaa ja katkeroittaa häntä. Puhumattomuuteen pitäisi suhtautua vakavasti. Parilla on aina avaimet vaikuttaa omaan suhteeseensa, vaikka puhumisen opettelu olisi aluksi vaikeaa.

Meidän parisuhteemme on tällä hetkellä täysin umpisolmussa. Molemmat kokevat kipua toisen sanoista ja teoista. Mieheni katsoo kellosta aikaa ennen kuin koskettaa minua, mikä tuntuu surulliselta. Hän pelkää, että vaadin seksiä, jos vietämme liikaa aikaa yhdessä. Minä taas kaipaan kosketusta ja, jos hyvin käy, seksiäkin. Umpisolmun ovat aiheuttaneet riidat, joita emme saa selvitettyä – aina samat asiat. Haluan mieheltäni liikaa sellaista, mitä hän ei pysty antamaan. Hänelle riittää vähempi kosketus, puhuminen ja yhteinen aika. Niin, ja se seksi. Mietin, mikä riittää minulle. Minun täytyy alkaa tutkia itseäni ja pohtia, mistä löytäisin jälleen onneni ja ilon elämään. Haluaisin löytää intohimoa tehdä asioita. Nyt tuntuu, että vain pusken elämää eteenpäin negatiivisella asenteella, enkä saa siitä iloa. Työni on minulle rakas. Monet ihanat asiakkaat saavat minut hymyilemään ja tuntemaan oloni hyväksi. Surullista on kuitenkin se, että kun on aika lähteä kotiin, pelko kotia ja sen hiljaisuutta kohtaan saa minut tuntemaan, etten haluaisi palata. Voi, kun olisi koti, johon haluaisi palata.